sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Aurinkoista päivää

Arvatkaahan, onko lukukauden viimeinen koeviikko edessä ja Picu päättää pänttäämisen sijaan rynnätä ulos ratsimaan? KYLLÄ! Aurinko kurkkasi tännekin synkkään kylään viikonloppuna ja päätin ripustaa kepparin kaulaan ja napata kameran kainaloon. Vai miten päin se meni. Anyway, ihana keväinen energia oli viimein päästettävä ulos vastapainoksi koulussa kököttämiselle ja saattepahan tekin nauttia hieman vihreistä kuvista niinkuin minä nautin ulos pääsemisestä:

RW Vigor 

Ratsuksi pääsi tallin uusin orivahvistus, nuori ja veikeä eestinhevosori RW Vigor. Sivut ovat vielä työn alla (siis aloittamatta), mutta herra on tullut tutuksi varmasti jo monelle Instagramin kautta. Vigorin aka Viikunan/Vompatin/Vilpun/Vimpulan on askarrellut Runaway's Horsesin Tidiu vaihtotilarina tekemälleni hepalle. Vastalahjaksi tein siis VP Gardel nimisen selle francaisruunan.
VP Gardel om. Tidiu
Vigor on lupaava estehevonen reippaine askelineen ja ponnistustekniikoineen. Halutessaan hyppää vaikka paikaltaan. Ainoa hankaluus on vielä nuori ikä ja kokemattomuus niin minulla hevosen kanssa kuin Viikunalla esteiden kanssa. Esteille on ratsastajan oltava menossa itsevarmana, muuten Viikuna laukkaa iloisesti ohi tai tiputtaa raviin ja pysähtyy pari metriä ennen ponnistusta. Onneksi ei ainakaan tänään lyönyt jarruja lukkoon asti. Me vaan himmailtiin varovasti ja välillä jäätiin kököttämään puomin viereen. :)



Ilmavaraa oli alusta alkaen tuhti määrä, mutta en siirtynyt hyppäämään huippukorkeuksia ensimmäisellä ratsastuskerralla. Ja onhan siitä viimekerrasta kepparin selässä yleensäkin kulunut jo tovi (SM-kisoissa viimeksi)... Hyppytyyli yleensäkin vaikutti hyvältä ja kevyeltä, joten pyrin keskittymään askeleisiin ja rytmiin enemmän, saaden jalat nousemaan ja pyörimään laukassa reippaasti. Liike otti hyvin takareisiin, suosittelen kokeilemaan. 



Himmailua, mutta mentiinpäs yli kuvan oton jälkeen!



Lopuksi jaksoin mennä vielä ilman kamerakuvailuja maastoesteen tapaista innaria. Unohdin tyystin, ettei ori osaa laukanvaihtoja juuri ollenkaan. Tottakai ensimmäinen ajatukseni innarilla oli suorittaa tehtävä laukanvaihdolla esteiden välissä. Ensimmäisellä kerralla Vigor vaihtoi laukan, tosin hyvin tönkösti ja menettäen rytminsä josta seurasi sitten hieman erikoinen toisen esteen ylitys. Toisella kerralla yritin uudelleen, muutaman askeleen kompuroiden ja seuraavaksi hevonen lähtikin kirjaimellisesti käsistä. Se vain tippui täydessä vauhdissa :D Pelkäsin tallovani tai kaatuvani Viikunan päälle mutta onneksi hevonen säilyi vielä puhtaan valkoisena enkä minä kaatunut. Älkää tiputelko hevosianne laukanvaihtojen aikana, voi käydä ikävästi. 


Aiheesta kukkaruukkuun, tilaushevosia on taas kyselty yllin kyllin. On mukava kuulla, että ostajia on, mutta tällä hetkellä koulu vie kaiken ajan. Kesäloman alettua ilmoitan taas kun voin ottaa tilauksia! Luultavasti 3-4 hevosta mahtuisi jonoon, ja jos tämä määrä ylittyy, arvon tilauspaikat. Lukekaahan myyntisivuilta myyntiehdot ja muut höpinät ennen tilausta, jotta peruutuksia tulisi minimimäärä! 

Hyvää kesän alkua kullekin toivottaa 
~Viikuna-Vompatti ja Picu

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

KILPAILU: Palkintona tilkkufarkku! -Mikä?




Instagramitilimme (@khtvapalo8000 seuraajan kunniaksi haluamme tehdä pientä spesiaalia, liittyen kierrätykseen! Järjestämme kilpailun kaikille varustenäpertelijöille, jossa palkintona keppari!! Eikä mikä tahansa hevonen, vaan tilkkufarkku-rotuinen otus, josta tässä alempana hieman infoa ;)





INFOA KILPAILUSTA:
- Kilpailu päättyy 16.4. ja noin viikon kuluttua julistamme voittajan Instagramissa, sekä blogissa.
Kilpailun ideana on väkertää vapaavalintaiset varusteet omalle hevosellesi mahdollisimman ekologisella tavalla, käyttäen mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja ja uusiokäyttää esimerkiksi vanhat napit, klipsut, korut ja kankaat. Kilpailijoilta vaaditaan kekseliäisyyttä ja sorminäppäryyttä, sillä palkitsemme hienoimman ja luovimman varusteen/varusteiden tekijän. Varusteita saa olla yksi varustesetti tai yksi varuste (esim. pelkät suitset), määrää ei ole rajoitettu. Arvioimme setit/varusteet kokonaisuutena kultakin osallistujalta.
- Voit osallistua laittamalla meille Instagramissa direct-viestiä käyttäjälle @khtvapalo tai sähköpostia osoitteeseen khtvapalo@hotmail.com. Osallistumiseen vaaditaan osallistujan itsensä tekemistä varusteista selkeät kuvat mahdollisimman  monesta kuvakulmasta niin, että yksityiskohdat erottuvat. Lisäksi haluaisimme kuulla käytetyistä materiaaleista, mistä ne ovat peräisin ja miten niitä on varusteessa käytetty.
- Haluaisimme tällä blogipostauksella ja järjestämällämme kilpailulla innostaa ihmisiä ajattelemaan ekologisemmin ja saada pohtimaan, tarvitseeko kaikki hieman rikki olevat tavarat viskata suoraan roskiin ja tilalle ostaa uudet.
- Palkintona kuvan hevonen:


TIETOA TILKKUFARKUISTA:

Harva keppihevosharrastajista on kuullut tästä melko erityisestä kaverista, joka on tehty kierrätysmateriaalista, farkkukankaasta. Tilkkufarkku-niminen keppihevosrotu on kehitelty keppihevostallissamme Vapalossa, vuosien saatossa. Kyseisiä hevosia löytyy vasta muutamia, rotukanta on hyvin pienilukuinen, mutta toivoisimme kannan kasvavan myös muiden keppariharrastajien pariin ja talleihin.

Tilkkufarkkutamma Platina s.2012 elokuu
Alku tälle rodulle lähti vuonna 2012, kun kaappiin oli kertynyt lukuisat haaroista tai saumoista ratkenneet rikkinäiset farkut. Farkuista oli tehty jo laukkuja ja muita käsitöitä, joten koitti keppihevosten vuoro käsityölistalla. Ensimmäinen, siihen aikaan kookas muihin tallien asukkaisiin verrattuna, hieman alkeellinenkin tilkkufarkkutamma Tytön Tyllerö aka Tyttis syntyi Picun toimesta. Tamma oli pitkään Picun suosikkeja ja koki se muutaman uudistuksenkin, kun alkuperäiset käsinommellut saumat alkoivat jo pettää. Vuosia myöhemmin Tyttis myytiin, eikä tämän nykyisestä olinpaikasta ole tietoa. Tytti sai varsan melko pian syntymänsä jälkeen, tytön nimeltään Sininen Planeetta "Platina", joka sekin myytiin muutama vuosi sitten. Myös Nellie on näperrellyt tilkkufarkun, mutta sen tietoja ei ole kenelläkään muistissa, mahtaakohan olla sitten ori vai tamma, nimetön ja syntynyt joskus :D


Rodun ominaisuuksiin kuuluu siro, mutta muodokas rakenne, kestävyys ja valpas ilme. Luonteeltaan tilkkufarkun tulisi olla lempeä ja herkkä, mutta myös lämminverisen hevosen luonteenpiirteitä on havaittavissa, johtuen arabialkuperästä (kantarotuna mm arabialainen täysiverinen). Sirosta ominaisuudestaan huolimatta hevonen ei kuitenkaan ole kovin notkea, joten sen soveltuvuus on parempi estepuolella kuin GP-tason kouluratsastuksessa. Hyppykapasiteetti näillä polleilla on hyvä ja kestävyys erinomainen. Tilkkufarkusta saa uskollisen ja luotettavan kaverin, kun siihen kerran kunnolla tutustuu.

Ulkonäöltään tilkkufarkku ei ole vaikeasti tunnistettava, hmm miksiköhän? Väritykseltään kaikki ovat sinisen kirjavia, valkoiset merkit ovat sallittuja, mutta melko harvinaisia. Eriväristen kangastilkkujen koot ja muodot saattavat vaihdella turkissa, mutta hevosen turkki voi olla myös yksivärinen(yksivärisestä ulkomuodosta huolimatta on sinisen kirjava). Turpa on pitkä ja siro, nenäpii on joko kovera tai suora, ei koskaan kyömy. Kaula on sopusuhtainen ja kaareva. Tilkkufarkku on säkäkorkeudeltaan yli 150cm. Pään muodot tulee olla selkeät, poski erottuu kaulasta selkeästi. Suu on syvä ja tiivis. Sieraimet sopusuhtaiset ja lähellä toisiaan. Silmät pyöreät ja lempeät, kiinnittyneinä melko alas. Herasilmät eivät ole toivottuja, mutta ovat sallittuja. Harja on pitkä, muttei kovin tuuhea. Jouhien väri on sävyltään muuta hevosta vaaleampi, mutta vääriä värejä ei ole. Korvat kiinnittyvät ylös ryhdikkäästi ja luovat uteliaan ilmeen.



Kokonaisuudeltaan tilkkufarkut ovat melko veikeitä kavereita, hauskoja tehdä, kuvailla ja ratsastaa, eikö ne kaikki keppihevoset tosin ole samanlaisia!

Luovia ja ympäristöä säästäviä askarteluhetkiä!
~Vapalon klaani ja tilkkufarkut~

lauantai 11. helmikuuta 2017

Tilaushevosia!!1!1

Nyt viimein, kauan odotettu ja kyselty, kauan himoittu. Tilaushevoset ovat palanneet takaisin uusine kankaineen ja lankoineen! Picu ottaa nyt jonoon KOLME tilausta. Paikat arvotaan ja tilauspaikkojen arvontaan voi osallistua laittamalla meille sähköpostia khtvapalo@hotmail.com tai directiä Instagramissa @khtvapalo.

Arvontaan on aikaa osallistua 15.2. Klo 16 asti, paikan saaneet julkistetaan samana päivänä tilaajille henkilökohtaisesti.

Alaikäisillä on oltava huoltajan lupa ja rahat pitää olla kasassa. Tilaajat maksavat etukäteismaksun, joka on noin noin 15% tilaushevosen lopullisesta hinnasta. Esim. 60€ hevosesta tilaaja maksaa 9€ ennen hevosen aloittamista ja loput 51€ maksetaan kun hevonen on valmis.

Muistakaapas lukea MYYNTIEHDOT myyntisivuiltamme. Jos jokin jää epäselväksi, kysykää rohkeasti.

Vapalonmyynti.weebly.com

Vapalonmyynti.weebly.com

Vapalonmyynti.weebly.com

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden vika päivä

Ihan söpöt ovat yhdessä :3
Näin vuoden viimeiseksi kävin kuvailemassa kahta suokkiputtea, Taavia ja Vappua. Pimeää siellä on vaikka puoli kahden aikaan sinne ulos marssin.. Sais hieman pakastua, niin tulis nätimpiä kuvia!



Otsatukat aina tiellä 





Ärrinmurrin

 Vapalon katras toivottaa mahtavaa uutta vuotta 2017!


tiistai 6. joulukuuta 2016

Pientä rupattelua

Päivää taas talliin! Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan, mutta siitä tulikin melko laiska ratsastus"tunti" ja rento maastoköpöttelyreissu. Vappu pääsi liikkumaan kanssani, nyt kun sain väsättyä sille viimein omat suitsetkin, eikä tarvitse lainata Olten ylipieniä kuolaimettomia, kun tuo meidän Vappu-neitimme omistaa aivan hervottoman kokoisen pään muihin tallin otuksiin verrattuna.

Olten lainasuitset. Hyvän kokoisethan ne on?!
Uusien suitsien idea tuli yks kaks hetken mielijohteesta, kun iski kova halu tehdä pyöröpunotut osat suitsiin. Mustavalkoinen varusteväri tuntuu tosin vähän epäsopivalta Vappu-tammalle, mutta olkoon nyt tämän kerran, hauskaa vaihtelua perusväreille suitsissa. Kuolaimet ovat fimomassaa, ensimmäiset tekemäni ja laadun kyllä heti hoksasi, kun napsahti rautalanka keskeltä poikki jo suitsien valmistuksen aikana. Onneksi näppärillä käsilläni osasin luoda uudenlaisen rautalankajeesusteippipatentin ja tsadam, kuolainvärkit pysyy kasassa ja kestää! Ei muuten joka poika sellaista taitoa hallitse ;)
(Valitettavasti kuolainosasta ei ole kuvaa, mutta tässä nyt koko suitsihäkkyrästä kuvia:)



Vapun kanssa olemme jo muutamia kertoja aikaisemmin ratsastelleetkin tämän kesän jälkeen ja laukkaharjoittelu on edistynyt melko hyvin. Kerratakseni hieman, tämä liinaharja suokkitamma on alunperin tullut talliin ravurimielessä, mutta koska harjoitusmahdollisuudet ovat hyvinkin rajatut, tammaa on opetettu myös ratsuksi jo pienestä pitäen. Aluksi ravipainoitus oli niin kovaa, että ratsastuksen alkeet kuitenkin jäivät Vapulla kovin epäselviksi ja tästä syystä tamma ei osannut vielä kesällä nostaa laukkaa tai ylittää esteitä.

Nyt viimeaikoina olen kuitenkin lähtenyt operoimaan laukkatyöskentelyn parissa ja nykyään tammalla laukka nousee melko vaivattomasti. Laukka ei ole vielä puhdasta, eikä silmiä hivelevää, mutta se hioutuu ajan kanssa kun tamma hoksaa jutun jujun. Viime viikonloppuna harjoittelimme In-And-Out-treeniä kavalettikorkuisilla esteillä. Oli itsellenikin uusi kokemus. In-And-Out tarkoittaa estesarjaa, jossa esteiden väli on niin pieni, ettei väliin kerkeä ottaa kokonaista laukka-askelta. Tämä harjoitus tekee hyvää tasapainolle ja saa koipia nousemaan ylemmäs. Meidän yritys tosin näytti lähinnä vain "Yksi pieni elefantti marssi näin"-laululeikin tyyppiseltä töminältä.

Aiheesta viimeiseen kukkaruukkuun: Rohkenin viime viikolla katsoa ensimmäistä kertaa videon 2016 vuoden SM-kilpailujen koulumestaruusradastani. Se kisapäivä oli henkisesti kova koettelemus ja stressitasoni ylitti varmasti kaikkien muiden kilpailijoiden stressilevelit yhteensä mennen tullen. Videota suorituksestani en kehdannut katsoa lähes vuoteen, koska tiesin kuinka kamala rimanalitus se suoritus oli. Katsoin videon viimein ja yritin oppia virheistäni, sekä määritellä silloista tasoani kunnon ja lihaksiston suhteen. Ehkä olen jo lähempänä tavoitetta, ehkä työtä on vielä paljon, mutta ei auta kuin marssia kohti.


Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulukuun alkua! 
~Picu ja Vappu

torstai 6. lokakuuta 2016

Treenikuulumisia




Tässä pari treenikertaa takana, joten voisin varmaan hieman kerrata mitä olen puuhaillut. Omatoimisesti olen muutamat kerrat mennyt kun on aikaa löytynyt ja viime viikonloppuna sain ensimmäistä kertaa URL-valmennusta.


Ratsastin tuon valkan suokkiputellani Taavilla, nuorella ja vauhdikkaalla orilla. Teki ehkä ihan hyvää molemmille päästä kaahailemaan kentälle, sitä se tosin auksi olikin, sillä ori oli seissyt kevyet kolme kuukautta ilman yhtäkään liikutuskertaa. Heh niin miten niin "ei pitkään aikaan"? Valitsin Taavin siksi, koska poika on energinen ja melko kylmäpäistä ratsastajaa vaativa hevonen, joten ajattelin sen herättävän vähän minuakin keskittymään ratsastamiseen ja työn tekemiseen. Liian automaattihevosella en taatusti kehittyisi tarpeeksi ja huippukouluratsun minä vain pilaisin sähläilylläni, eikä olisi kilpaheppaa enää. Taavi on siis osuva valinta tässä alkuvaiheessa.

Verryttelyn jälkeen hain hevoseen tuntumaa tekemällä voltteja ja ympyröitä sekä suunnanvaihtoja. Taavi kulkee reippaasti eteen, joten ympyröiden avulla vauhdin saa hallittua ja hevonen keskittyy taas enemmän ratsastajan apuihin. Kankeaa taivuttelu ja asettelu kyllä oli, helposti lähden vain nojaamaan sisäänpäin, vaikka ideana olisi vain taivuttaa hevosta. Nojaan huomaamattani helpoiten laukassa, ehkä osittain johtuu vauhdin huumasta, kun en malttaisi kaarteissa hidastaa tai sitten vain yritän kääntää hevosta itseäni kallistamalla. Monimutkaista.

Pohkeenväistö sujui meillä heikosti. Liike näytti ontuvalta ja epätasapainoiselta, sillä otin liian isoja askeleita ulkojalalla ja sisäjalka tekei liian pientä liikerataa. Hyvä, kun valmentaja huomasi korjauttaa asian ja aion keskittyä tulevina kertoina pohkeenväistössä askelten pituuksiin. Avo- ja sulkutaivutuksiakin kokeiltiin, hieman paremmalla menestyksellä kuin pohkeenväistöissä, mutta silti Taavin taivutusyritys (hehe hassun kuuloista) teki liikkeistä vain melko tikkuja. Jalat kuitenkin toimivat ja menivät oikeilla urilla. Jee.

Takaosakäännöksiäkin yritettiin, mutta Taavi ei ollut yhteistyökykyinen/haluinen, joten askelet sekosivat helposti tai menivät hassusti ristiin, jolloin ei liikkeestäkään tullut mitään.. Näitä pitää treenata siis lisää. Kaikki on nyt niin kankeaa aluksi, annettakoon jotkut pikkuviat anteeksi, jos ei ihan Grand Prix tasolla ollakkaan heti alkuun. Sain positiivista palautetta paikoittain Taavin reippaudesta sekä teiden huolellisuudesta. Teihin olenkin aina keskittynyt, en halua mennä oikoreittejä tai tahattomia kiemurauria.

Valmennuksessa treenattiin myös muita liikkeitä, mutta kaikki liittyivät lähinnä hevosen taivutukseen, asetukseen tai muuten taipuisuuteen ja tekniikkaa vaativaan puuhaan. Kuntoa siinä ei juurikaan harjotettu, paitsi lopuksi sai hyvin nostettua sykettä ja hikeä pintaan kahden esteen sarjalla.



Sarjan korkeus pysyi noin 40cm ja 50-60cm hujakoilla, silmämääräisesti mitattuna. Tärkeämpänä pidin tekniikkaan keskittymistä kuin korkeutta. On tärkeä kehittää aluksi tukilihaksia ja aloittaa pienestä, ja vasta taitotason kasvaessa siirtyä treenaamaan lihasten räjähtävyyttä ja voimaa. Näin säästyy niiltä keppari-ihmisten kuuluisilta jalkavaivoilta.

Taavi kuumuu helposti esteillä, joten oria piti pidätellä melko reilusti. Menimme sarjaa kahden laukka-askeleen välillä, vaikka oripoika harppoi sen muutamat kerrat yhdellä askeleella läpi. Hyppäsimme molemmista laukoista melko saman verran, mielestäni on tärkeää treenata molemmin puolin, ettei tule ihan kokonaan toispuoleista ukkelia :D Normaalisti ja helpommin hyppään vasemmassa laukassa, eli vasen jalkani ponnistaa, mutta hallitsen hyvin oikeankin laukan ja hieman matalammat esteet oikealla ponnistaessa.

Yleisellä katsauksella ensimmäinen valmennus meni odotetusti, sain paljon hyviä vinkkejä parantaakseni ratsastustyyliäni. Kehitettävää on, mutta hauskaahan tämä on. Nähdä mitä pitää tehdä toisin, jotta liike sujuisi halutusti. Motivaatio on nyt niin huipussaan, että mietin tässä jo sopivia hetkiä, milloin kerkeisin reenailemaan uusiksi.

Keppareilla ratsastamisen ohella kuntoilen muutenkin, pyrin käymään kahdesti viikossa salilla ja joka päivä poljen 4 kilometriä uskollisella Helkamallani kouluun, takaisin ja joskus muuallekin kylille asioimaan. Lisäksi harrastan street tanssia, mahtavaa ja hauskaa liikkumista ja yllätyn joka kerta kuinka helposti tanssi saa hien pintaan. Näillä jos millään uskoisin pääseväni takaisin alkuperäiseen kuntooni pikkuhiljaa.

Tässä lopuksi vielä pari suloista kuvaa Taavista ja isäni koirasta Ripsusta, heidän ensikohtaamisestaan:

Aluksi molemmat olivat ihan ihmeissään ja riehuivat holtittomasti. Taavi tais saada hieman osumaakin siinä

"Kato mua silmiin ja sano mitä sä näät.." :'D


*pus*

Hyviä treenejä myös teille
~Picu ja Taavi

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Uuteen nousuun

Hör Hör!

Onpa siitä jo tovi kulunutkin, kun viimeksi sain tänne minkäänlaista tekstiä aikaiseksi. Monet varmasti muistaneekin hehkuttaneeni instagram-tilillämme, kuinka kesäloma kuluu Espanjan auringon alla ja kuinka kaikki keppistely jää kesävaihdon varjoon. Niin siinä kävi, hevosia tein kesän aikana tasan yhden, sekin tilari valmistui ennen kesävaihtoon lähtöä. Ratsastusmäärän voitte vain kuvitella. Taitaa mennä miinuksen puolelle. Ainakin kuntoni osalta.

Kesällä tuli tutustuttua espanjalaiseen ruokakulttuuriin melko perinpohjaisesti ja lähes kaikenlainen treenaaminen jäi treenaamatta. Kuinka nopeasti lihakset kuihuvatkin, näin jälkiviisaina sen kun voimme havaita. Tästä tasoni laskemisesta motivoituneena haluaisin pitää yllä jonkinlaista blogia treenaamisistani ja antaa teidän seurata kehittymistäni (sekä toivottavasti antaa niille motivaatiota, jotka sitä etsivät). Aika ottaa itsestään jälleen niskasta kiinni.

Mutta mikä on tavoitteeni? Missä sijaitsee maalini? Alkutavoitteeni on saada taas lihaksistoni entiseen kuosiinsa, sekä jalkojen kimmoisuus, jonka ansiosta vaikeatkin askeleet näyttävät kevyiltä ja helpoilta. Mutta sen jälkeen voisin haaveilla jälleen suuremmista kisoista, olisi mahtava päästä huippuratsastajien sekaan hyvin järkättyihin kilpailuihin näyttämään taitotasoaan. Ja harjoittelemaan hermojen hallintaa paineen alla, etten aina jäätyisi radalle niinkuin tein (kahdesti saman radan aikana) 2016 vuoden SM-koulumestiksessä. Olipa kamalaa, mutta lohduttavaa on, että siitä ei ainakaan enää voi mennä huonommaksi, joten suunta on vain ylöspäin! Jospa seuraavissa SM-koulumestaruuksissa voisin päästä radan läpi niin, että olisin itse tyytyväinen suoritukseeni, saisin hyvät prosentit ja mahdollisesti pääsisin jopa palkintosijoille. Se voisi olla kaukaisempi tavoitteeni. Nokka kohti pelottavaa.

Treeni lähtee peruskunnon kohotuksella, on huomattavasti helpompaa keskittyä askelharjoitteluun, kun ei suussa maistu veri tai keuhkot petä jo kentän ympäri jolkottelun jälkeen. Kuntoa saa reippailla kävelylenkeillä tai hölkkälenkeillä, jossa vauhti pysyy tasaisena, eikä syke nouse liikaa. Ratsastaessa ei vaadita liikoja, mutta vaatimuksia lisätään hiljalleen kerta kerralta ja pilkkua aletaan viilaamaan, kun perusasiat ovat järjestyksessä. Onneksi/toivottavasti itselläni on lihasmuistia, jonka ansiosta lihasten takaisinsaanti on helpompaa ja perusteet ovat juurtuneet jonnekin tuonne syvälle selkärankaani, jolloin minun ei tarvitse opetella aivan kaikkea aivan alusta alkaen. I wish.

Näin aluksi päätin, ettei valmentajan apu ole todellakaan pahitteeksi, ja siksi olenkin jo etsiskellyt hyviä valmentajaehdokkaita, joilla olisi hieman kokemusta ja silmää nähdä kehitettävät osa-alueeni.(Jos olet kiinnostunut URL valmentamisesta, ota yhteyttä meihin instagramin tai sähköpostin välityksellä @khtvapalo ja khtvapalo@hotmail.com) Odotan innolla URL-valmennuksia, sillä ne ovat täysin uutta heinää sekä meidän hepoille että minullekin. Oi että, tästä tulee mielenkiintoista!

Muutama päivä sitten nousin keperin kyytiin ensimmäistä kertaa aikoihin ja otetuista kuvista päätellen meno oli karsean näköistä. Itsekriittisesti sanottuna melkeinpä hävettää myöntää olevansa tämän tasoinen kun nyt on :'D Niistä nyt jokunen tänne:

Tykkään näköjään kovasti päättömästä menosta
..ja tähänkin piti muokata naama mielenkiintoisemmaksi










Tämä löntystely kuuluu pulleille puskapollesuokeille, ei laisin tällaiselle Vapalon huippukouluhevoselle Oltelle. Niin se vain on maailma vääryyttä täynnä :( Aion toki ratsastaa muitakin heppoja tallistamme. Ajattelin aluksi treenailla hieman huonommilla polleilla, haen tuntumaa ja kehittyessäni annan luvan itselleni parempaan hevoseen. Ei nyt pilata hyvää hevosta huonolla ratsastajalla. 

Intoa puhkuen (ja osittain puhkuen siksi, että kunto loppui) 
~Picu