Tässä pari treenikertaa takana, joten voisin varmaan hieman kerrata mitä olen puuhaillut. Omatoimisesti olen muutamat kerrat mennyt kun on aikaa löytynyt ja viime viikonloppuna sain ensimmäistä kertaa URL-valmennusta.
Ratsastin tuon valkan suokkiputellani Taavilla, nuorella ja vauhdikkaalla orilla. Teki ehkä ihan hyvää molemmille päästä kaahailemaan kentälle, sitä se tosin auksi olikin, sillä ori oli seissyt kevyet kolme kuukautta ilman yhtäkään liikutuskertaa. Heh niin miten niin "ei pitkään aikaan"? Valitsin Taavin siksi, koska poika on energinen ja melko kylmäpäistä ratsastajaa vaativa hevonen, joten ajattelin sen herättävän vähän minuakin keskittymään ratsastamiseen ja työn tekemiseen. Liian automaattihevosella en taatusti kehittyisi tarpeeksi ja huippukouluratsun minä vain pilaisin sähläilylläni, eikä olisi kilpaheppaa enää. Taavi on siis osuva valinta tässä alkuvaiheessa.
Verryttelyn jälkeen hain hevoseen tuntumaa tekemällä voltteja ja ympyröitä sekä suunnanvaihtoja. Taavi kulkee reippaasti eteen, joten ympyröiden avulla vauhdin saa hallittua ja hevonen keskittyy taas enemmän ratsastajan apuihin. Kankeaa taivuttelu ja asettelu kyllä oli, helposti lähden vain nojaamaan sisäänpäin, vaikka ideana olisi vain taivuttaa hevosta. Nojaan huomaamattani helpoiten laukassa, ehkä osittain johtuu vauhdin huumasta, kun en malttaisi kaarteissa hidastaa tai sitten vain yritän kääntää hevosta itseäni kallistamalla. Monimutkaista.
Pohkeenväistö sujui meillä heikosti. Liike näytti ontuvalta ja epätasapainoiselta, sillä otin liian isoja askeleita ulkojalalla ja sisäjalka tekei liian pientä liikerataa. Hyvä, kun valmentaja huomasi korjauttaa asian ja aion keskittyä tulevina kertoina pohkeenväistössä askelten pituuksiin. Avo- ja sulkutaivutuksiakin kokeiltiin, hieman paremmalla menestyksellä kuin pohkeenväistöissä, mutta silti Taavin taivutusyritys (hehe hassun kuuloista) teki liikkeistä vain melko tikkuja. Jalat kuitenkin toimivat ja menivät oikeilla urilla. Jee.
Takaosakäännöksiäkin yritettiin, mutta Taavi ei ollut yhteistyökykyinen/haluinen, joten askelet sekosivat helposti tai menivät hassusti ristiin, jolloin ei liikkeestäkään tullut mitään.. Näitä pitää treenata siis lisää. Kaikki on nyt niin kankeaa aluksi, annettakoon jotkut pikkuviat anteeksi, jos ei ihan Grand Prix tasolla ollakkaan heti alkuun. Sain positiivista palautetta paikoittain Taavin reippaudesta sekä teiden huolellisuudesta. Teihin olenkin aina keskittynyt, en halua mennä oikoreittejä tai tahattomia kiemurauria.
Valmennuksessa treenattiin myös muita liikkeitä, mutta kaikki liittyivät lähinnä hevosen taivutukseen, asetukseen tai muuten taipuisuuteen ja tekniikkaa vaativaan puuhaan. Kuntoa siinä ei juurikaan harjotettu, paitsi lopuksi sai hyvin nostettua sykettä ja hikeä pintaan kahden esteen sarjalla.
Taavi kuumuu helposti esteillä, joten oria piti pidätellä melko reilusti. Menimme sarjaa kahden laukka-askeleen välillä, vaikka oripoika harppoi sen muutamat kerrat yhdellä askeleella läpi. Hyppäsimme molemmista laukoista melko saman verran, mielestäni on tärkeää treenata molemmin puolin, ettei tule ihan kokonaan toispuoleista ukkelia :D Normaalisti ja helpommin hyppään vasemmassa laukassa, eli vasen jalkani ponnistaa, mutta hallitsen hyvin oikeankin laukan ja hieman matalammat esteet oikealla ponnistaessa.
Yleisellä katsauksella ensimmäinen valmennus meni odotetusti, sain paljon hyviä vinkkejä parantaakseni ratsastustyyliäni. Kehitettävää on, mutta hauskaahan tämä on. Nähdä mitä pitää tehdä toisin, jotta liike sujuisi halutusti. Motivaatio on nyt niin huipussaan, että mietin tässä jo sopivia hetkiä, milloin kerkeisin reenailemaan uusiksi.
Keppareilla ratsastamisen ohella kuntoilen muutenkin, pyrin käymään kahdesti viikossa salilla ja joka päivä poljen 4 kilometriä uskollisella Helkamallani kouluun, takaisin ja joskus muuallekin kylille asioimaan. Lisäksi harrastan street tanssia, mahtavaa ja hauskaa liikkumista ja yllätyn joka kerta kuinka helposti tanssi saa hien pintaan. Näillä jos millään uskoisin pääseväni takaisin alkuperäiseen kuntooni pikkuhiljaa.
Tässä lopuksi vielä pari suloista kuvaa Taavista ja isäni koirasta Ripsusta, heidän ensikohtaamisestaan:
 |
| Aluksi molemmat olivat ihan ihmeissään ja riehuivat holtittomasti. Taavi tais saada hieman osumaakin siinä |
 |
| "Kato mua silmiin ja sano mitä sä näät.." :'D |
 |
| *pus* |
Hyviä treenejä myös teille
~Picu ja Taavi
