maanantai 28. joulukuuta 2015

Nuppineuloja ja Taatelikakkua

Kauan olen suunnitellut uutta heppaa klaanimme joukkoon. Ja nyt kun aika viimein koitti, halusin kuvata (laadukkaalla kuvaustaidollani) projektini etenemisen teidän nähtäväksenne. Kuvien laatu on tosin melko mielenkiintoista, koska en sisällä, pimeässä huoneessani osaa valottaa kohteita oikein ja kameran asetuksetkin on varmasti päin perberiä, mutta olkaamme onnellisia, että edes jotain kuvamateriaalia löytyy.
     Mielessä on käynyt jos minkälaista kirjavuutta ja päistärikköä, mustaa friisiläiskouluheppaa ja karva-aasia, lista on hirmu pitkä ja ideoita kyllä löytyy laidasta laitaan. Hevosten värikarttoja tuli pengottua läpi monena iltana, puolen vuoden aikana kerääntyi puhelimeen monia ihania kuvia, toinen toistaan inspiroivampia ja kauniimpia hevosia koko puhelin täynnä. 
     Omaan pikku suunnitelmavihkoon tuli usein vapaa-ajalla rustailtua parhaimpia ideoita ylös. Harmikseni yhteenkään näistä suunnittelemiini heppoihin ei löytynyt kangasta omasta kaapista.. Harmittihan tuo, sillä kangaskaupoistakaan ei löytynyt sellaisia kankaita mitä olisin kaivannut. Ideoita silti vain jatkoi satamistaan, uusia kankaita samalla etsiessä ja kangaslaareja penkoessa. 
      Lopulta sitten päädyin keskittymään vain muutamaan suunnitelmaan, joita muokkasin paremmiksi. Kankaita en silti vieläkään löytänyt kaupoista. Suunitelmista yksi nousi ehdottomaksi suosikiksi näin joulun tienoilla (vaikken joulusta niin erityisemmin pidäkään enää) ja siihen päätin metsästää haluamani kankaan vaikka väkisin. Halusin hevosen, jonka nimi liittyisi taatelikakkuun, tuohon joululeivonnaiseen, jota meidän perheessä ainakin mussutetaan paljon menemään.
Suunnitelmavihkostani kuvaa.
 Hevoselle olin pähkäillyt jo nimeivaihtoehtojakin mm:
Vapalon Taatelikakku
      Roduksi valitsin kunnon suokkiputen, iski hirmuinen suomenhevoskuume! Saa nähdä osaanko sellaista kylmäveristä tehdä kaikkien nuiden arabi ja pv tilaushevosten jälkeen :'D Luonteenpiirteiksi halusin tälle suomenhevosen itsepäisyyden ja innokkuuden kaahailla eteenpäin, sekä eloisan olemuksen. Mikäs sen kivempaa kuin heilua perunasäkkinä yli-innokkaan suokkiputen selässä, joka puree kuolaimelle ja puksuttaa hurjaa kyytiä eteenpäin! Wihii!
      Halusin tehdä ruunivoikon hevosen, koska sellaisia ei paljoa näe kepparipiireissä olevankaan, ainakaan vielä. Tästäkin "buckskin" värityksestä on monenlaista vaihtoehtoa: kultainen tai beige pohjaväri mustalla harjalla ja ilman tummennoksia, papurikkokuviointia monissa eri sävyissä ja jos jonkin näköistä pään merkkiä herasilmillä ja ilman. Kuvahaku ja netti on liian monivaihtoehtoinen maailma tällaiselle, joka ei osaa päättää, apua!
      Tästä yhdistelmästä koitui myöhemmin pientä ongelmaa, sillä mulle sanottiin ettei suomenhevosilla esiinny voikkogeeniä, mutta sitten sain kuulla lukuisia suomenhevosten nimiä, jotka ovat väriltään voikkoja. Tästä ristiriitaisuudesta menin melkoisen sekaisin, mutta päädyin lopulta pitämään rodun siinä alkuperäisessä.
(picture found from Pinterest.com //kuva löytyi Pinterest.com)    
       Iskin silmäni kuitenkin heti tähän komistukseen eri hevosten kuvia selaillessani ja päätin, että tämän värisen minä teen! (tai kyllä siinä muutama muukin ihana vaihtoehto oli..) Tummat kohdat toisivat varmasti tarpeeksi haastetta. Niin joo, se kangas.. En ollut vieläkään löytänyt sitä.      Instagramissa onneksi kauppa käy nopeasti ja hetken päästä ostoilmoituksen julkaistuani sain @khtponipoppoo'n Adalta hyvään hintaan palan, joka riittäisi passelisti yhteen hevoseen, juuri täydellisen sävyistä kangasta. Suuri kiitos hänelle! Mulla on ollut tätä itsellä aikaisemminkin, mikrovelboaksi kutsuin, mutten oikeaa nimeä sille tiedä. Sitä on hyvä ommella niin käsin kuin koneellakin, ei veny ja on pehmeää.

Ennen merkin ompelua..
..ja ompelun jälkeen
    Merkin halusin upottaa, sillä se on mielestäni nätimmän näköistä kuin päälle ommeltu merkki. Ja osasyynä se, että läsi ylitti keskikappaleen, jolloin olisi tullut kömpelön näköinen lopputulos, ellen olisi upottanut sitä. Eipä tuossa yksinkertaisen höskän ompelemisessa kauaa nokka tuhissut, kun jo pääsin nuppineuloittamaan heppaa. Harvemmin pistän koko hevosta nuppareilla kasaan ennen ompelua, mutta olin tuolloin muualla niin, etten päässyt ompelukoneen ääreen ja jotain tekemistä oli pakko keksiä. 

Huomatkaa supersiisti työympäristöni
     ..Tosin se oli aika ikävä idea pistää nuin paljon nuppineuloja kerralla, että kärsinpäs siitä sitten ompelun aikana, kun neulojen päät puski jos jostakin kohdasta sormia piikittämään ja repimään. Aijjaij. No, mutta kyllä näistä selvittiin suomalaisella sisulla >:D Eikä se oikeasti sattunut, jos vain katsoi ensin minne kätensä tunki ja vältti nopeita liikkeitä.


Ompelu sujui kivasti ja nopeasti, helppo kangas kerta ommella, niin ei sen kanssa tarvinnut tapella ja hevosesta tuli ensi yrittämällä suora. 


Käänsin hevosen raakileen ja leikkasin viillon päälaesta kaulan loppuun asti ja aloin mittailemaan harjaa. Halusin siitä tuuhean ja melko pitkän, sellainen suomenhevosmainen kiva pöfkö. Etuharjaan pistin muutaman valkoisen jouhen, koska merkki ylsikin vahingossa "hiusrajaan" saakka. Sitten vain solmin jouhenpätkät puolivälistä ja laitoin nuppineuloilla leikkaamaani viiltoon tiiviisti kiinni.


Korviin tein ensimmäistä kertaa mustat yksityiskohdat ihan kokeilumielessä, koska ne on mielestäni oikeillakin hevosilla superkivat. Vähän ehkä jänskätti, onnistuuko korvat, mutta kyllä niistä jotain sitten loppuviimeksi tuli.
Harja ja höröttimet ompelua odottamassa
Harjan ja korvat ompella hurauttelin nopeasti ompelukoneellani ja sen jälkeen pääsin täyttämään tätä otusta. 
Raato

 Täyttö on muuten todella kivaa (tai no kivaa ja kivaa, ei valittamista) mutten osaa täyttää kaulan ja pään liitoskohtaa oikein.. Se on tosi ärsyttävää, sillä keinoja on kokeiltu jos jonkinlaista. Tässäkään tapauksessa hevosen täytöstä ei tullut yhtään sen parempaa ja rypyttömämpää kuin ennenkään.


Anteeksi salamakuvien puolesta, kello oli jo lähemmäs yhdeksää tässä vaiheessa, eikä sitä valoa oikein mun huoneen kattolampustakaan saanut. Pakko myöntää, että kuvat ovat kyllä ensiluokkaisia xD



Täytön jälkeen tietenkin kiinnitin kepin. Nykyään en enää käytä teippejä, koska sähkömiehenteippi ei pysy ja jesarista jää hirveät jäljet kankaaseen.(sitä en ole käyttänyt vuosiin, hyi). Sidoin oikein tiukalle kepin ja kankaan ympärille valkoista villalankaa ja pyöritin kireänä tarpeeksi kauan, että lähes koko kangas peittyi. Siinä pysyy!


Taustalla inspiraatiokuvia ja kello, joka näyttää melkein yhdeksää
En sitten malttanut lopettaa ompelua, vaan jatkoin puoli kahteen asti, kunnes hevonen oli täysin valmis. Mutta ei kerrota siitä sitten sen enempää, mikä nukkumaanmenoaika ja unirytmi, hys hys. Työtunteja en jaksanut laskea, mutta kahdessa päivässä sain valmiiksi. 


Kiinnitin korvat ennen tummennosten tekoa, joka helpotti hieman tummennosten hahmottamista ja oli muutenkin kivempi laittaa ne heti täytön jälkeen kiinni.



Hihi taas mallikuvia katselin kuvahausta, kun en muuten osannut
Sitten tummennokset. Ne oli haasteelliset ja sottaiset tehdä. Turpaan pistin ensin valkoista, joka korostaisi mustia, tarkasti rajattuja tummennoksia. Kaulaan vain lätkin ja söhräsin mustia renkaita. Ihan hyvät niistä tuli, paremmatkin voisi olla, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään.


Silmien ja sierainten leikkaamisen jälkeen lisäsin vielä tummennokset silmäkulmiin, kuten suunnitelmassanikin. Ompelin ensin silmät ja sieraimet kiinni, viimeisenä korvat. 
Simmut kii :3
..ja nenu kii myös :3
Hör Hör!
Oikealla valmis hörötintin ja vasen on vielä ompelematon hörötintin
Valopilkut teen valkoisella kynsilakalla varovasti tupsutellen.. Ja viimeisenä siistin suokkiputen harjan, mutten tasoittanut latvoja, vaan napsin pisimmät ja epäsiisteimmät kohdat. Jätin harjan hieman pöfkön näköiseksi, koska haluan orista luonteensa näköisen, hieman hallitsemattoman ja villin.


 Samalla aloin pohtimaan lopullista nimivaihtoehtoa. Taatelikakku on ihan jännä. Toisaalta olin pohtinut VP Taatelikakun Puolikasta, mutta koska oikean suomenhevosen nimessä saa olla korkeintaan 18 merkkiä välilyönnit mukaan laskettuina, en voi valita sitä. Vapalon Taatelikakkukin ylittää tuon merkkimäärän, mutta menköön, eipä se niin tarkkaa ole näillä keppiotuksilla. Lempinimeksi muodostui jokin Tossun kaltainen, älkää vain kysykö miksi, mutta ulkona kuvaillessani kutsuin Vapalon Taatelikakkua välillä Tohveliksi ja välillä Tossuksi. 
Tossu etsii vielä vanhempia ja kriteereinä on:
~ molempien vanhempien tulee olla puhdasrotuisia suomenhevosia
~ Toisen vanhemmista on oltava ruunikko
~ Toisen vanhemmista on oltava voikkogeenin omaava hevonen
~ Ei tarvitse olla sivuja, mutta kuvat olisi hyvä olla
Ilmoittautukaa te kaikki, joilla on voikko tai ruunikko suomenhevonen, Tohveli tarvitsee vanhempiaan! 
Lopuksi vielä kunnon kuvat lopputuloksesta. Sivut ja varusteet teen varmaankin orille piakkoin. Varusteistakin voin tehdä kuvallisen blogipostauksen, jos kansaa kiinnostaa, sillä tämä meidän blogi on ollut viimeaikoina melko kuollut.. :'D

Nahkariimu on lainassa Glimtiltä

Hyvää uuden vuoden odotusta toivottaa 
~ Picu ja Tossu :3