Vuoden vika päivä

Ihan söpöt ovat yhdessä :3

Näin vuoden viimeiseksi kävin kuvailemassa kahta suokkiputtea, Taavia ja Vappua. Pimeää siellä on vaikka puoli kahden aikaan sinne ulos marssin.. Sais hieman pakastua, niin tulis nätimpiä kuvia!

Otsatukat aina tiellä 

Ärrinmurrin

 Vapalon katras toivottaa mahtavaa uutta vuotta 2017!

Pientä rupattelua

Päivää taas talliin! Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan, mutta siitä tulikin melko laiska ratsastus"tunti" ja rento maastoköpöttelyreissu. Vappu pääsi liikkumaan kanssani, nyt kun sain väsättyä sille viimein omat suitsetkin, eikä tarvitse lainata Olten ylipieniä kuolaimettomia, kun tuo meidän Vappu-neitimme omistaa aivan hervottoman kokoisen pään muihin tallin otuksiin verrattuna.

Olten lainasuitset. Hyvän kokoisethan ne on?!

Uusien suitsien idea tuli yks kaks hetken mielijohteesta, kun iski kova halu tehdä pyöröpunotut osat suitsiin. Mustavalkoinen varusteväri tuntuu tosin vähän epäsopivalta Vappu-tammalle, mutta olkoon nyt tämän kerran, hauskaa vaihtelua perusväreille suitsissa. Kuolaimet ovat fimomassaa, ensimmäiset tekemäni ja laadun kyllä heti hoksasi, kun napsahti rautalanka keskeltä poikki jo suitsien valmistuksen aikana. Onneksi näppärillä käsilläni osasin luoda uudenlaisen rautalankajeesusteippipatentin ja tsadam, kuolainvärkit pysyy kasassa ja kestää! Ei muuten joka poika sellaista taitoa hallitse ;)

(Valitettavasti kuolainosasta ei ole kuvaa, mutta tässä nyt koko suitsihäkkyrästä kuvia:)

Vapun kanssa olemme jo muutamia kertoja aikaisemmin ratsastelleetkin tämän kesän jälkeen ja laukkaharjoittelu on edistynyt melko hyvin. Kerratakseni hieman, tämä liinaharja suokkitamma on alunperin tullut talliin ravurimielessä, mutta koska harjoitusmahdollisuudet ovat hyvinkin rajatut, tammaa on opetettu myös ratsuksi jo pienestä pitäen. Aluksi ravipainoitus oli niin kovaa, että ratsastuksen alkeet kuitenkin jäivät Vapulla kovin epäselviksi ja tästä syystä tamma ei osannut vielä kesällä nostaa laukkaa tai ylittää esteitä.

Nyt viimeaikoina olen kuitenkin lähtenyt operoimaan laukkatyöskentelyn parissa ja nykyään tammalla laukka nousee melko vaivattomasti. Laukka ei ole vielä puhdasta, eikä silmiä hivelevää, mutta se hioutuu ajan kanssa kun tamma hoksaa jutun jujun. Viime viikonloppuna harjoittelimme In-And-Out-treeniä kavalettikorkuisilla esteillä. Oli itsellenikin uusi kokemus. In-And-Out tarkoittaa estesarjaa, jossa esteiden väli on niin pieni, ettei väliin kerkeä ottaa kokonaista laukka-askelta. Tämä harjoitus tekee hyvää tasapainolle ja saa koipia nousemaan ylemmäs. Meidän yritys tosin näytti lähinnä vain "Yksi pieni elefantti marssi näin"-laululeikin tyyppiseltä töminältä.

Aiheesta viimeiseen kukkaruukkuun: Rohkenin viime viikolla katsoa ensimmäistä kertaa videon 2016 vuoden SM-kilpailujen koulumestaruusradastani. Se kisapäivä oli henkisesti kova koettelemus ja stressitasoni ylitti varmasti kaikkien muiden kilpailijoiden stressilevelit yhteensä mennen tullen. Videota suorituksestani en kehdannut katsoa lähes vuoteen, koska tiesin kuinka kamala rimanalitus se suoritus oli. Katsoin videon viimein ja yritin oppia virheistäni, sekä määritellä silloista tasoani kunnon ja lihaksiston suhteen. Ehkä olen jo lähempänä tavoitetta, ehkä työtä on vielä paljon, mutta ei auta kuin marssia kohti.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulukuun alkua! 

~Picu ja Vappu

Treenikuulumisia

Tässä pari treenikertaa takana, joten voisin varmaan hieman kerrata mitä olen puuhaillut. Omatoimisesti olen muutamat kerrat mennyt kun on aikaa löytynyt ja viime viikonloppuna sain ensimmäistä kertaa URL-valmennusta.


Ratsastin tuon valkan suokkiputellani Taavilla, nuorella ja vauhdikkaalla orilla. Teki ehkä ihan hyvää molemmille päästä kaahailemaan kentälle, sitä se tosin auksi olikin, sillä ori oli seissyt kevyet kolme kuukautta ilman yhtäkään liikutuskertaa. Heh niin miten niin "ei pitkään aikaan"? Valitsin Taavin siksi, koska poika on energinen ja melko kylmäpäistä ratsastajaa vaativa hevonen, joten ajattelin sen herättävän vähän minuakin keskittymään ratsastamiseen ja työn tekemiseen. Liian automaattihevosella en taatusti kehittyisi tarpeeksi ja huippukouluratsun minä vain pilaisin sähläilylläni, eikä olisi kilpaheppaa enää. Taavi on siis osuva valinta tässä alkuvaiheessa.

Verryttelyn jälkeen hain hevoseen tuntumaa tekemällä voltteja ja ympyröitä sekä suunnanvaihtoja. Taavi kulkee reippaasti eteen, joten ympyröiden avulla vauhdin saa hallittua ja hevonen keskittyy taas enemmän ratsastajan apuihin. Kankeaa taivuttelu ja asettelu kyllä oli, helposti lähden vain nojaamaan sisäänpäin, vaikka ideana olisi vain taivuttaa hevosta. Nojaan huomaamattani helpoiten laukassa, ehkä osittain johtuu vauhdin huumasta, kun en malttaisi kaarteissa hidastaa tai sitten vain yritän kääntää hevosta itseäni kallistamalla. Monimutkaista.

Pohkeenväistö sujui meillä heikosti. Liike näytti ontuvalta ja epätasapainoiselta, sillä otin liian isoja askeleita ulkojalalla ja sisäjalka tekei liian pientä liikerataa. Hyvä, kun valmentaja huomasi korjauttaa asian ja aion keskittyä tulevina kertoina pohkeenväistössä askelten pituuksiin. Avo- ja sulkutaivutuksiakin kokeiltiin, hieman paremmalla menestyksellä kuin pohkeenväistöissä, mutta silti Taavin taivutusyritys (hehe hassun kuuloista) teki liikkeistä vain melko tikkuja. Jalat kuitenkin toimivat ja menivät oikeilla urilla. Jee.

Takaosakäännöksiäkin yritettiin, mutta Taavi ei ollut yhteistyökykyinen/haluinen, joten askelet sekosivat helposti tai menivät hassusti ristiin, jolloin ei liikkeestäkään tullut mitään.. Näitä pitää treenata siis lisää. Kaikki on nyt niin kankeaa aluksi, annettakoon jotkut pikkuviat anteeksi, jos ei ihan Grand Prix tasolla ollakkaan heti alkuun. Sain positiivista palautetta paikoittain Taavin reippaudesta sekä teiden huolellisuudesta. Teihin olenkin aina keskittynyt, en halua mennä oikoreittejä tai tahattomia kiemurauria.

Valmennuksessa treenattiin myös muita liikkeitä, mutta kaikki liittyivät lähinnä hevosen taivutukseen, asetukseen tai muuten taipuisuuteen ja tekniikkaa vaativaan puuhaan. Kuntoa siinä ei juurikaan harjotettu, paitsi lopuksi sai hyvin nostettua sykettä ja hikeä pintaan kahden esteen sarjalla.

Sarjan korkeus pysyi noin 40cm ja 50-60cm hujakoilla, silmämääräisesti mitattuna. Tärkeämpänä pidin tekniikkaan keskittymistä kuin korkeutta. On tärkeä kehittää aluksi tukilihaksia ja aloittaa pienestä, ja vasta taitotason kasvaessa siirtyä treenaamaan lihasten räjähtävyyttä ja voimaa. Näin säästyy niiltä keppari-ihmisten kuuluisilta jalkavaivoilta.

Taavi kuumuu helposti esteillä, joten oria piti pidätellä melko reilusti. Menimme sarjaa kahden laukka-askeleen välillä, vaikka oripoika harppoi sen muutamat kerrat yhdellä askeleella läpi. Hyppäsimme molemmista laukoista melko saman verran, mielestäni on tärkeää treenata molemmin puolin, ettei tule ihan kokonaan toispuoleista ukkelia :D Normaalisti ja helpommin hyppään vasemmassa laukassa, eli vasen jalkani ponnistaa, mutta hallitsen hyvin oikeankin laukan ja hieman matalammat esteet oikealla ponnistaessa.

Yleisellä katsauksella ensimmäinen valmennus meni odotetusti, sain paljon hyviä vinkkejä parantaakseni ratsastustyyliäni. Kehitettävää on, mutta hauskaahan tämä on. Nähdä mitä pitää tehdä toisin, jotta liike sujuisi halutusti. Motivaatio on nyt niin huipussaan, että mietin tässä jo sopivia hetkiä, milloin kerkeisin reenailemaan uusiksi.

Keppareilla ratsastamisen ohella kuntoilen muutenkin, pyrin käymään kahdesti viikossa salilla ja joka päivä poljen 4 kilometriä uskollisella Helkamallani kouluun, takaisin ja joskus muuallekin kylille asioimaan. Lisäksi harrastan street tanssia, mahtavaa ja hauskaa liikkumista ja yllätyn joka kerta kuinka helposti tanssi saa hien pintaan. Näillä jos millään uskoisin pääseväni takaisin alkuperäiseen kuntooni pikkuhiljaa.

Tässä lopuksi vielä pari suloista kuvaa Taavista ja isäni koirasta Ripsusta, heidän ensikohtaamisestaan:

Aluksi molemmat olivat ihan ihmeissään ja riehuivat holtittomasti. Taavi tais saada hieman osumaakin siinä

"Kato mua silmiin ja sano mitä sä näät.." :'D

*pus*

Hyviä treenejä myös teille

~Picu ja Taavi

Uuteen nousuun

Hör Hör!

Onpa siitä jo tovi kulunutkin, kun viimeksi sain tänne minkäänlaista tekstiä aikaiseksi. Monet varmasti muistaneekin hehkuttaneeni instagram-tilillämme, kuinka kesäloma kuluu Espanjan auringon alla ja kuinka kaikki keppistely jää kesävaihdon varjoon. Niin siinä kävi, hevosia tein kesän aikana tasan yhden, sekin tilari valmistui ennen kesävaihtoon lähtöä. Ratsastusmäärän voitte vain kuvitella. Taitaa mennä miinuksen puolelle. Ainakin kuntoni osalta.

Kesällä tuli tutustuttua espanjalaiseen ruokakulttuuriin melko perinpohjaisesti ja lähes kaikenlainen treenaaminen jäi treenaamatta. Kuinka nopeasti lihakset kuihuvatkin, näin jälkiviisaina sen kun voimme havaita. Tästä tasoni laskemisesta motivoituneena haluaisin pitää yllä jonkinlaista blogia treenaamisistani ja antaa teidän seurata kehittymistäni (sekä toivottavasti antaa niille motivaatiota, jotka sitä etsivät). Aika ottaa itsestään jälleen niskasta kiinni.

Mutta mikä on tavoitteeni? Missä sijaitsee maalini? Alkutavoitteeni on saada taas lihaksistoni entiseen kuosiinsa, sekä jalkojen kimmoisuus, jonka ansiosta vaikeatkin askeleet näyttävät kevyiltä ja helpoilta. Mutta sen jälkeen voisin haaveilla jälleen suuremmista kisoista, olisi mahtava päästä huippuratsastajien sekaan hyvin järkättyihin kilpailuihin näyttämään taitotasoaan. Ja harjoittelemaan hermojen hallintaa paineen alla, etten aina jäätyisi radalle niinkuin tein (kahdesti saman radan aikana) 2016 vuoden SM-koulumestiksessä. Olipa kamalaa, mutta lohduttavaa on, että siitä ei ainakaan enää voi mennä huonommaksi, joten suunta on vain ylöspäin! Jospa seuraavissa SM-koulumestaruuksissa voisin päästä radan läpi niin, että olisin itse tyytyväinen suoritukseeni, saisin hyvät prosentit ja mahdollisesti pääsisin jopa palkintosijoille. Se voisi olla kaukaisempi tavoitteeni. Nokka kohti pelottavaa.

Treeni lähtee peruskunnon kohotuksella, on huomattavasti helpompaa keskittyä askelharjoitteluun, kun ei suussa maistu veri tai keuhkot petä jo kentän ympäri jolkottelun jälkeen. Kuntoa saa reippailla kävelylenkeillä tai hölkkälenkeillä, jossa vauhti pysyy tasaisena, eikä syke nouse liikaa. Ratsastaessa ei vaadita liikoja, mutta vaatimuksia lisätään hiljalleen kerta kerralta ja pilkkua aletaan viilaamaan, kun perusasiat ovat järjestyksessä. Onneksi/toivottavasti itselläni on lihasmuistia, jonka ansiosta lihasten takaisinsaanti on helpompaa ja perusteet ovat juurtuneet jonnekin tuonne syvälle selkärankaani, jolloin minun ei tarvitse opetella aivan kaikkea aivan alusta alkaen. I wish.

Näin aluksi päätin, ettei valmentajan apu ole todellakaan pahitteeksi, ja siksi olenkin jo etsiskellyt hyviä valmentajaehdokkaita, joilla olisi hieman kokemusta ja silmää nähdä kehitettävät osa-alueeni.(Jos olet kiinnostunut URL valmentamisesta, ota yhteyttä meihin instagramin tai sähköpostin välityksellä @khtvapalo ja khtvapalo@hotmail.com) Odotan innolla URL-valmennuksia, sillä ne ovat täysin uutta heinää sekä meidän hepoille että minullekin. Oi että, tästä tulee mielenkiintoista!

Muutama päivä sitten nousin keperin kyytiin ensimmäistä kertaa aikoihin ja otetuista kuvista päätellen meno oli karsean näköistä. Itsekriittisesti sanottuna melkeinpä hävettää myöntää olevansa tämän tasoinen kun nyt on :'D Niistä nyt jokunen tänne:

Tykkään näköjään kovasti päättömästä menosta

..ja tähänkin piti muokata naama mielenkiintoisemmaksi

Tämä löntystely kuuluu pulleille puskapollesuokeille, ei laisin tällaiselle Vapalon huippukouluhevoselle Oltelle. Niin se vain on maailma vääryyttä täynnä :( Aion toki ratsastaa muitakin heppoja tallistamme. Ajattelin aluksi treenailla hieman huonommilla polleilla, haen tuntumaa ja kehittyessäni annan luvan itselleni parempaan hevoseen. Ei nyt pilata hyvää hevosta huonolla ratsastajalla. 

Intoa puhkuen (ja osittain puhkuen siksi, että kunto loppui) 

~Picu

Sadepäivä

Vähä vanhempia kuvia sadepäiviltä, olkaa hyvät :)

Myyntisivuja päivitelty

Nyt kun on tehty pientä pintaremonttia tuonne myyntisivuille, otan muutaman tilauksen tälle kuulle. Huomatkaa, että hevosten hinnat ovat nousseet fleecehepoilla 30:stä 35:een ja karvahevosilla 35:stä 40:een euroon.

Tilauskaavakkeita saa lähettää tiistaina 12.1. Klo 16:00 ja kaksi(2) nopeinta saavat paikan tammikuun tilausjonosta.
Yhteyttä voi ottaa sähköpostilla (khtvapalo@hotmail.com) tai lähettämällä instagramissa direktiä @khtvapalo

 Kolmea tilausta en ehtisi enää ottaa ja varmaan venyy näiden kahdenkin tilauksen ompelu sinne helmikuulle, mutta rahan tarve on tällä hetkellä kova. Helmikuussa koitan taas ehtiä ottamaan kolme jonoon ja jos muutaman myyntihevosenkin saisin ommeltua loppuun.

Vapalonmyynti.weebly.com 
Käykääpäs kattelemassa sivuja ja tulkaa valittamaan epäkohdista ja korjattavista asioista, jotka minä sitten pyrin hoitamaan kuntoon kun taas kerkiän.

Olkaa nopeita, mutta ei varaslähtöjä ;P
~Picu ja kankaat

Talvisia kuvailuja

Täällä pakkanen on hieman hellittänyt sieltä 27°C :sta 17°C:seen. Juuri sopivan lämmin mulle ja hepoille sekä kameran akulle. Siksi kymmeneltä herättyäni oli pakko päästä ratsimaan ulos, ah rakastan tätä talvi-ilmaa. Yhden hepan liikutus ei riittänyt vaan piti kahmaista kolme pollea kainaloon. Niitä sitten meni ulkona kuvaillessa ja ratsiessa vähän yli kaks tuntia, hups heijaa :'D Niin ja tänään piti ehtiä vielä kirjottelemaan vielä koulujuttuja, ruotsin kirjotelma kun palautettas viimestää maanantaina, enkä ole vielä edes aloittanu sellasta.. Ulkoilu menee tän koneella istuskelun edelle, ehdottomasti!
     Siihen kolmen konin klaaniin kuului vanha vakioponini Proudy, huippukouluratsuni ja askelten ammattilainen Oltte, sekä uutukaishäsläratsuni Taavi von Tohvelieläin, johon kaksi ensimmäisenä mainittua saivat tutustua tänään ensimmäistä kertaa. Proudy ei oikeen tykkää tuosta Taavista, uudesta orista, joka uhkaa selvästi (Proudyn näkökulmasta) hänen valta-asemaansa. Tiedä vaikka veisi Proudyn tytöt ja kaikki! Noh, onneks Taavi on henkisesti sitä ponin puolikasta vanhempi, eikä se sitten jaksanut välittää tämän kiljumisesta ja luimimisesta. Onneksi. Oltella ja Taavilla vastaavasti meni paljon mukavammin tutustuminen ja näyttävät tulevan todella kivasti toimeen.

Proudy näyttää typerältä pikkunassikalta, joka koittaa isotella.
Joka se myös ehkä vähän on :D

Eikö ne oleki suloisia kaveruksia

Aluksi korvat hörössä molemmat nuuhki toisiaan

..sitten Proudy päätti ettei ala kaveeraamaan tuommosen tohvelin kanssa

Taavi on kyllä ihan pihalla, miksi sille luimitaan ja näykitään?

Kai nuo pojat pitää jatkossa pitää erillään, ettei vaan satu mitään. Kun Proudy on ikäisekseen niin hyvässä kunnossa, että äkkiäkös sitä tappelu pistetään pystyyn. 

Molemmilla oreilla alko peppu heittää kun selkään päästiin, tää raikas talvi-ilma tekee hevosista entistä energisempiä. Tai ainakin näistä meidän hepoista, en tiedä, jos joidenkin harrastajien ratsut on talviunilla tai -horroksessa, kun on joillekin liian kylmää. 

Mun kainalot ei pysty olemaan tuulettumatta vieläkään näissä isoissa askeljutuissa

Oltte meni tuttuun tapaan kuin ihmisen mieli, se kun on vaan niin yhteistyöhaluinen vesseli. Tarvis vaan harjotella tota koulupuolta enemmän oikeen tosissaan tän herran kanssa. Menee muuten hyvä hevonen hukkaan, sama jos kaivoon heittäs. Eivais Oltte Putro ei oo lentämässä minnekkään ainakaan vielä hetkeen.

Taavi on vauhdikas karvakamu, taas kun piti vapaammin hölkötellä aluksi, niin eiköhän ampassu johkin kiitoraviin SWISH!! 

..Ja sitten söpö pikkupono Proudy töpsötteli söpösti kameran edessä täyttä laukkaa pikku jaloillaan etiäpäin.

Piaffe

Oli pakko muokata pää pois, hirmunen ilme kun katoin kameraan :'d

Epsañalainen käynti/tassu

Oltte on kyllä ehdottomasti taitavin hevonen kaikessa kouluratsastukseen liittyvässä ja siksi olenkin pohtinut josko pääsisin SM-kisoihin 2016 ainakin koululuokkaan Oltella ja esteluokkaan jollakin toisella, sekä näyttelyihin. Ikinä semmosissakaan ei olla oltu Nellien kanssa ennen, nyt ois hieno päästä..

Ei malttanut seistä paikoillaan tai liikahti juuri kun kamera nappas kuvan

Ylväs poniini <3

Tui tui mamman pikku poika

Lopuksi halusin ottaa "näyttelykuvat" kaikista ratsain. Eipä tässä sen kummoisempaa, hyvää kuuluu jne. Suitsia vain pitäis näperrellä mm Oltelle, Taaville (kuvan suitset molemmilla herroilla lainassa, ei siis omia), Shadow'lle ja Nellien Randylle, sekä varmaan kymmenelle miljoonalle muulle hevoselle. Oon vaan niin laiska alottamaan sitä ompelua, enkä useinkaan keksi mitään hienoja suitsimalleja ja värejä, eikä nuo mustat normit enkkulaiset nivelkuolaimilla oikein iske.. Kyllä tämä tästä!

Hyvvöö talven jatkoa teille!

~Picu, Proudyndeerus, Oltte Putroliini ja Tohveli-Taavi