sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Uuteen nousuun

Hör Hör!

Onpa siitä jo tovi kulunutkin, kun viimeksi sain tänne minkäänlaista tekstiä aikaiseksi. Monet varmasti muistaneekin hehkuttaneeni instagram-tilillämme, kuinka kesäloma kuluu Espanjan auringon alla ja kuinka kaikki keppistely jää kesävaihdon varjoon. Niin siinä kävi, hevosia tein kesän aikana tasan yhden, sekin tilari valmistui ennen kesävaihtoon lähtöä. Ratsastusmäärän voitte vain kuvitella. Taitaa mennä miinuksen puolelle. Ainakin kuntoni osalta.

Kesällä tuli tutustuttua espanjalaiseen ruokakulttuuriin melko perinpohjaisesti ja lähes kaikenlainen treenaaminen jäi treenaamatta. Kuinka nopeasti lihakset kuihuvatkin, näin jälkiviisaina sen kun voimme havaita. Tästä tasoni laskemisesta motivoituneena haluaisin pitää yllä jonkinlaista blogia treenaamisistani ja antaa teidän seurata kehittymistäni (sekä toivottavasti antaa niille motivaatiota, jotka sitä etsivät). Aika ottaa itsestään jälleen niskasta kiinni.

Mutta mikä on tavoitteeni? Missä sijaitsee maalini? Alkutavoitteeni on saada taas lihaksistoni entiseen kuosiinsa, sekä jalkojen kimmoisuus, jonka ansiosta vaikeatkin askeleet näyttävät kevyiltä ja helpoilta. Mutta sen jälkeen voisin haaveilla jälleen suuremmista kisoista, olisi mahtava päästä huippuratsastajien sekaan hyvin järkättyihin kilpailuihin näyttämään taitotasoaan. Ja harjoittelemaan hermojen hallintaa paineen alla, etten aina jäätyisi radalle niinkuin tein (kahdesti saman radan aikana) 2016 vuoden SM-koulumestiksessä. Olipa kamalaa, mutta lohduttavaa on, että siitä ei ainakaan enää voi mennä huonommaksi, joten suunta on vain ylöspäin! Jospa seuraavissa SM-koulumestaruuksissa voisin päästä radan läpi niin, että olisin itse tyytyväinen suoritukseeni, saisin hyvät prosentit ja mahdollisesti pääsisin jopa palkintosijoille. Se voisi olla kaukaisempi tavoitteeni. Nokka kohti pelottavaa.

Treeni lähtee peruskunnon kohotuksella, on huomattavasti helpompaa keskittyä askelharjoitteluun, kun ei suussa maistu veri tai keuhkot petä jo kentän ympäri jolkottelun jälkeen. Kuntoa saa reippailla kävelylenkeillä tai hölkkälenkeillä, jossa vauhti pysyy tasaisena, eikä syke nouse liikaa. Ratsastaessa ei vaadita liikoja, mutta vaatimuksia lisätään hiljalleen kerta kerralta ja pilkkua aletaan viilaamaan, kun perusasiat ovat järjestyksessä. Onneksi/toivottavasti itselläni on lihasmuistia, jonka ansiosta lihasten takaisinsaanti on helpompaa ja perusteet ovat juurtuneet jonnekin tuonne syvälle selkärankaani, jolloin minun ei tarvitse opetella aivan kaikkea aivan alusta alkaen. I wish.

Näin aluksi päätin, ettei valmentajan apu ole todellakaan pahitteeksi, ja siksi olenkin jo etsiskellyt hyviä valmentajaehdokkaita, joilla olisi hieman kokemusta ja silmää nähdä kehitettävät osa-alueeni.(Jos olet kiinnostunut URL valmentamisesta, ota yhteyttä meihin instagramin tai sähköpostin välityksellä @khtvapalo ja khtvapalo@hotmail.com) Odotan innolla URL-valmennuksia, sillä ne ovat täysin uutta heinää sekä meidän hepoille että minullekin. Oi että, tästä tulee mielenkiintoista!

Muutama päivä sitten nousin keperin kyytiin ensimmäistä kertaa aikoihin ja otetuista kuvista päätellen meno oli karsean näköistä. Itsekriittisesti sanottuna melkeinpä hävettää myöntää olevansa tämän tasoinen kun nyt on :'D Niistä nyt jokunen tänne:

Tykkään näköjään kovasti päättömästä menosta
..ja tähänkin piti muokata naama mielenkiintoisemmaksi










Tämä löntystely kuuluu pulleille puskapollesuokeille, ei laisin tällaiselle Vapalon huippukouluhevoselle Oltelle. Niin se vain on maailma vääryyttä täynnä :( Aion toki ratsastaa muitakin heppoja tallistamme. Ajattelin aluksi treenailla hieman huonommilla polleilla, haen tuntumaa ja kehittyessäni annan luvan itselleni parempaan hevoseen. Ei nyt pilata hyvää hevosta huonolla ratsastajalla. 

Intoa puhkuen (ja osittain puhkuen siksi, että kunto loppui) 
~Picu